Just nyt mua ärsyttää:

• Asiakkaat, jotka pakkaavat jokaisen ostoksen erikseen pieneen pussiin. Kiva räpeltää niiden pussien kanssa. Ja ihan oikeastiko sun leipäpussi tarvii vielä oman pikkupussin?
• Kahvitarjous.
• Mummot ja papat, jotka paniikissa ostavat kahvia. Jumalauta, siinä säästää n. 1,10€ kun ostaa tällä alennuksella normaalihintaan verrattuna. 
• Plussasetelit, joita ei ole eroteltu toisistaan. 
• Asiakkaat, jotka panikoivat euron jäätelölitran hintaa. SE TULEE KYLLÄ KUITIN LOPPUUN.
• Asiakkaat, jotka tyrkyttävät plussakorttiaan ennen kuin edellinen asiakas on ehtinyt maksaa. 

Ja mikä siinä muuten on, että just siinä kassalla ja maksun jälkeen tulee hyvä hetki tehdä lompakon inventaario. Just sillon kun vois esimerkiksi pakata ja painua pois tieltä, tulee välitön tarve kaivella sitä lompakkoa, että mitäs kivaa sieltä löytyykään.

Ja miks ne asiakkaat, joilla on kaikista pienimmät ostokset jää sinne kassapäätyyn munimaan ja kaivelemaan kasseja ja lompakkoa ja säätämään kaikkea "tärkeää". Eikö vois vaan ottaa sitä yhtä tavaraa ja antaa tilaa muille? Yleensä, jos asiakkaalla on vain yksi ostos, esim. energiajuoma, nostan sen siihen pienelle pöydälle kassan edessä. Teen sen siksi, että asiakas pääsee nopeasti ja vaivattomasti pois. MUTTA asiakas ottaa pullon ja menee kassapäätyyn, laittaa ostoksen hihnan päätyyn ja alkaa kaivella laukkuaan, eikä tajua tehdä tilaa. Miksi? Argh!

Kassallani oli eräs tavallinen tiistai-iltapäivä käynyt Mystery shoppaaja. Sain eilen kuulla murskatuloksen 50/100. Ketjumme tavoitteena on saada vähintään tulos 90/100. Mystery shoppaaja arvioi palvelun laatua pilkunnussimistarkkuudella olevilla mittareilla. Palvelun laatu tulisi olla jokaiselle asiakkaalle tasainen ja yhtä hyvää riippumatta vuorokaudenajasta, ruuhkasta tai muista seikoista. 

Tuloksistani kävi ilmi, etten ollut kuulemma tervehtinyt asiakasta, katsonut asiakasta silmiin, kertonut ostosten loppusummaa, kysynyt plussakorttia enkä kiittänyt tai hyvästellyt. Asiakkaan edellä jonossa oli ollut viisi asiakasta, joten pientä jonontynkää oli kassallani ollut. Lisäksi palautteessa luki että "kassa tuijotti kädessäni olevaa kolikkoa".

Mitä tuohon nyt voi sanoa puolustukseksi? Voisin tyytyä toteamaan, että olenpa aika paska asiakaspalvelija, mutta en kyllä tuota palautetta ihan purematta niele. Mystery shoppaajaa on saattanut vituttaa seisoa jonossa ja hän on ehkä arvioinut tilanteen entistä tiukemmin. Voiko olla, että mystery shoppaaja ei ole kenties kuullut tai huomannut tervehdystäni tai muita fraasejani. En voi millään uskoa, että olen istunut hiljaa sanomatta sanaakaan asiakkaalle. Sellaisen käsityksen palautteesta nimittäin saa, että olen ylimielinen kassapaskiainen ja täysin epäonnistunut työssäni. Tekisi mieli pyytää videokameratallenne kyseisestä hetkestä ja katsoa tarkkaan omaa liikehdintää. 

Välillä tuntuu, että kassatyö on maailman helpoin työ, jota kouluttamaton apinakin osaa tehdä. Toisaalta tuntuu, että se on työ, jossa ei vain voi onnistua. Kassatyössä olet koko ajan asiakkaan käytettävissä, hälytystilassa koko työpäiväsi ajan. Ainoat lepotauot ovat 12 minuutin kahvit, safkis ja muuten hiljaiset hetket kassalla. Kassatyö on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta. Henkinen puoli pettää niinä päivinä, kun et jaksaisi nähdä yhtäkään ihmistä, mutta olet 8 tuntia vankina kassalla ja joudut asioimaan lukuisten ihmisten kanssa. Myös kiireentuntu, keskeneräiset asiat ja se, ettei asioita voi tehdä kunnolla loppuun aiheuttavat stressiä. Jokainen asiakas pitäisi kohdata samoilla standrdeilla, kuitenkin yksilöllisesti. Tunnen itseni monesti riittämättömäksi, kun en tarjoa jokaiselle asiakkaalle kampanjalappua tai suosittele veikkauksen pelejä. Kiireessä tulee tehtyä virheitä ja paineen alla ei aina muista ottaa kuittikopioita. Ne, jotka laativat kassatyön standardeja voisivat itse tulla tekemään täydellisiä suorituksia ruuhka-aikoina, kun asiakkaita vituttaa jo muutenkin ja itsellä alkavat paukut loppua. 

Joka kerta, kun tulen työpaikalle, vaikuttaa työilmapiiri jo kassatoimistoon astuessa. Koskaan ei voi tietää, milloin iskee jättiruuhkat ja milloin on mikäkin katastrofi johon täytyy vain sopeutua. Usein kassatoimistosta saa myös tietää vanhat mokansa kuittien tai alennusten kanssa, joka tottakai vaikuttaa tulevan työvuoron mielialaan. Kassatyö on aika naisvaltainen ala, jossa jokaisella on eri aikaan kuukaudesta kiukku päällä. Kaikki pienen pienetkin asiat muuttuvat isoiksi, kun niiden kanssa joutuu taistelemaan joka ainut päivä (esimerkiksi vaaka, joka ei tulosta koodia kunnolla vaan koodi täytyy aina näppäillä käsin). Mystery shoppaajat, tai asiakkaat ylipäätään, ei voi todellakaan tietää mitä kassan henkilökohtaisessa elämässä on juuri tapahtunut. Kassahenkilöllä saattaa yksinkertaisesti olla vaan ihan jäätävän kova vessahätä!

En voi puolustaa itseäni tätä anonyymia asiakasta kohtaan mitenkään, mutta voin aina yrittää olla parempi. Työssä, jossa odds are against you.

Ketjumme myymälöissä on usein tietyt limpparit tarjouksessa.

Hyvin tyypillinen tarjous on esimerkiksi: Fanta tai Sprite 1€/kpl. Rajoitus 5kpl /asiakas. Tai: Coca-cola 4-pack 5€/kpl. Rajoitus 2 kpl/asiakas. 

Tiedän, lukutaitoa on edelleen haastavaa harjoittaa hyvän tarjouksen edessä. Jos ilmoituksessa lukee rajoitus viisi kappaletta per asiakas, tarkoittaa se sitä, että saat viisi kappaletta tuotetta tarjoushinnalla ja loput samat artikkelit tulevat kuitille normaalihintaisena. Tätä on monien asiakkaiden todella vaikea ymmärtää. Eikä kyse ole siitä, että minä kassana ilkeyttäni antaisin alennuksen vain osasta tuotteista, vaan alennukset ovat ihan oikeasti ohjelmoitu kassajärjestelmään niin, että vain tietystä määrästä tuotteita saa alehinnan. 

Ja kyllä, tarjoushinta tulee sinne kuitin loppuun erikseen mainittuna. Odota kassalla rauhassa että kassa on lyönyt kaikki tuotteet, lue plussakortti ja huomaa, kuinka loppusumma muuttuu.

Esimerkki 1. Asiakas ostaa kolme pulloa Fantaa. Lyön ensimmäisen tuotteen koneeseen, jolloin tuotteesta näkyy vielä normaalihinta.

A: "Tämän piti olla yksi euro!"

K: "Se tulee plussakortilla."

A: "Minulla on plussakortti!" ja pitelee plussakorttia kädessään.

K: "Joo-o, lue plussakortti koneeseen." ja lyö loput tuotteet ja painaa loppusummaa. 

Asiakas laittaa plussakortin koneeseen ja katsoo vihaisena hintaa, joka yllätys yllätys muuttuu KUN SEN PLUSSAKORTIN LAITTAA SINNE KONEESEEN ASTI. Asiakas on tyytyväinen. 

Esimerkki 2. Ulkomaalaistaustainen mies tulee kärryt täynnä limsaa kassalle. Laittaa yhden Fantan ja yhden Cokis 4-packin hihnalle. Fantoja on yhteensä 20 ja Cokiksia 8 kpl. Lyön tuotteet koneeseen ja asikas on innoissaan saadessaan kaiken niin helvetin halvalla. Tai niin hän luulee, kunnes hinta on rajoitusten takia suurempi. 

A: "Fanta uksi euro!" 

K: "Kyllä, mutta niissä on rajoitus 5 kappaletta, teillä on 20 kpl. Saatte viisi pulloa tarjoushintaan, loput tuotteet tulevat normaalihintaisena."

A: "Kokis visi euro!"

K: "Siinäkin on rajoitus kaksi per asiakas."

A: "Muta sielä luke, että Fanta uksi euro ja Kokis visi euro!"

Selitän rajoitukset uudelleen. Asiakas päättää jättää 15 pulloa Fantaa ja 6 packia Cokista pois, jotka joudun survomaan jonnekin muutenkin niin "tilavassa" kassasaarekkeessa. Tämä vie aikaa ja monet jonossa olevat asiakkaat tykkäävät tuijottaa vahingoniloisena, kun ulkomaalainen asiakas ei ymmärrä. 

Välillä taas näissä hamstraustilanteissa, asiakas maksaa kuitin tyynesti ja ihmettelee suurta summaa, mutta ilmeisesti kielitaito ei riitä kysymään kassalta alennusten perään. 

Tietääkseni näissä tarjouslimppareissa on jälleenmyyntikielto. Kuitenkin on yleisesti tiedetty fakta, että nämä ulkomaalaiset pitserianpitäjät hamstraavat euron Fantoja ja myyvät ne normaalihintaan yrityksissään. Kerran jopa kuulin, kun asiakas rehenteli toiselle asiakkaalle kassapäädyssä, miten aikoo ottaa näistäkin limppareista kalliimman hinnan ja tehdä voittoa. 

Kassan näkökulmasta on ihan super-rasittavaa joutua selittämään tarjoukset moneen kertaan päivässä asiakkaille. Sen lisäksi että puolentoistalitran pullojen käsittely on aika raskasta, tulee näistä euron limppareista ihan järjettömästi päänvaivaa kun niitä jätetään kassalla pois ja haetaan osastolle uudelleen. Ja ei, kassa ei voi myydä samalle asiakkaalle 20 pulloa limpparia niin, että 5 pullon välein on välikapula. Se on vaan väärin muita, rajoituksianoudattavia asiakkaita kohtaan. Vaikka itseäni ei todellakaan kiinnosta, kuinka monta limpparia kukakin ostaa, on rajoitukset olemassa syystä. 

Kaupassamme on nyt tietyt jäätelöt alennuksessa yhden euron. Jäätelöaltaalla on listattuna noin kymmenen erilaista jäätelölaatua, jotka tähän tarjoukseen kuuluvat, ja ovatpahan nämä laadut laitettu vielä isojen kylttien kera erikseen pieneen altaaseen. 

Vanha rouva ja herra tulevat kassalleni. Heidän ostostensa joukossa on viisi kappaletta Magnum -jäätelöitä. Maksettuaan rouva palaa kassalleni sanoen, että jäätelöiden piti olla euron kappale. Arvaatte jo varmaan, että tietenkään nämä Magnum -jäätelöt eivät kuulu euron tarjoukseen. Soitan vielä osastolle ja varmistan, että ei, Magnumit eivät ole alennuksessa. Selitän tämän rouvalle ja pahoittelen. 

Rouva alkaa hikeentyä ja selittää, että kyllä, Classic -jäätelöt ovat tarjouksessa. Rouvan jäätelöt ovat laatua MAGNUM CLASSIC ja Classic-merkkiset jäätelöt ovat aivan eri laatua. Kerron, että Classic ja Magnum Classic ovat täysin eri asia. Rouva on hyvin tuohtunut ja poistuu. 

Hetken kuluttua rouva palaa mainoslehtinen mukanaan, jossa lukee jäätelötarjous: esim. Aino-tuutit, Tutti Frutti, Salmiakki, Geisha, Classic ja Pingviini -jäätelöt 1€ plussakortilla. Rouva korostaa, että TARJOUKSESSA LUKEE CLASSIC -jäätelöt, joita hänellä on. Minun täytyy vääntää rouvalle rautalangasta kesken toisen asiakkaan ostosten, että Magnum jäätelöt eivät ole tarjouksessa, vaikka niissä lukee Magnum Classic, sillä tämä Classic tarkoittaa Magnumien kohdalla makua. Classic -jäätelöt ovat oma eri merkkinsä.

Rouva ei tuohtumukseltaan pysty ymmärtämään asian laitaa. Muiden asiakkaiden huvittuessa, rouva vihdoin lähtee mutta toteaa vielä lähtiessään, että kun on niin huonosti ja epäselvästi merkitty ja asiakkaita huijataan ja mitä vielä. 

Olisi tehnyt mieli hakata päätä kassapöytään, sillä niiiin turhaa tämä tarjousten kanssa taistelu on. Jos ei osaa lukea, ei siitä voi syyttää kuin itseään. Mun elämällä olis varmaankin parempaakin tekemistä kuin mummojen kanssa tarjouksista kinastelu. 

Mulla oli tänään ihan ok päivä töissä, kunnes eräs typerä pikku kommentti sai päiväni totaalisesti pilalle. 

Asiakas (vanhempi rouva) ostaa ainoana ostoksenaan lasten tarrasandaalit. Asiakkaan maksaessa laitan kengät ystävällisesti pieneen läpinäkyvään pussiin, joihin usein pienet vaateostokset laitetaan. Ojennan kuitin ja lässynlää. 

Asiakas pyytää muovikassia kengille. Osoitan kenkiä, jotka ovat pikkupussissa valmiina. Asiakas toteaa: "Anna mulle sellanen kassi, joka kuuluu antaa."

Anteeksi, mutta mitä vittua nyt taas? Ai että ihan kuuluu antaa? Ai että ison vaatekassin antaminen on nykyään ihan kansalaisvelvollisuus, joka kassatädin kuuluu suorittaa jokaiselle vaatekappaleelle?

Ensinnäkin, kengät olivat jo laitettu muovipussiin. Tarpeeseen nähden pikkupussi oli aivan oikean kokoinen lasten kengille. Toiseksi, vaatteiden pakkaaminen valmiiksi kassiin on asiakkaan huomiointia, ystävällisyyttä, pieni ylimääräinen ele, joka toivottavasti jättää positiivisen asiakaskokemuksen asiakkaalle. Se ei ole mikään saatanan velvollisuus jota tullaan vaatimaan kassalle, varsinkaan jos asiakas on jo tältä osin huomioitu.

Mua alkoi vituttamaan ihan suunnattomasti tuollainen käskyttäminen ja vaatimusten esittäminen. Mun ei kuulu antaa asiakkaalle hevonpaskaakaan mitään ylimääräistä. Isot vaatekassit ovat toki ilmaisia, mutta se ei tarkoita, että niitä tullaan kassalle vaatimaan joka saatanan ostokselle. Nekin maksaa kaupalle rahaa ja ovat tarkoitettu nimenomaan vaatteille esim. takeille jotka eivät tavalliseen kassiin mahdu. 

Anteeksi vaan ranskani tässä postauksessa, mutta oli kyllä vaikea löytää enää asiakaspalveluasennetta tuon tölväisyn jälkeen. Pikkujuttuja, mutta taustalta paistaa asenne. 

Ps. Ootteko muuten huomanneet, että näissä asiakaskohtaamisissa on usein päähenkilönä vanhempi rouva. Ei voi muuta todeta kuin että kyllä eläkeläiset tietävät paikkansa tässä markkinataloudessa.

Näin kesän kynnyksellä haluaisin nostaa esiin ajatuksen henkilökohtaisesta hygieniasta. Työssäni kaupan kassalla olen tekemisissä lukuisten ihmisten kanssa, jolloin väkisinkin ihmisten tuoksut käyvät nenääni. Kesäisin hajukohtaamiset korostuvat lämpenevän sään ja vähenevien vaatteiden takia. Pääsääntönä on: jos sinut voi haistaa kassan päädystä ja kassajonosta asti, on sinulla jotain joko liikaa tai liian vähän. 

Pahimpia hajuja, joita asiakkailla olen haistanut:

• uloste ja virtsa
• pinttynyt alkoholi
• pinttynyt tupakka
• pinttynyt hiki
• tuore hiki
• valkosipulihengitys
• intialainen, thaimaalainen tai afrikkalainen ruoka
• muuten vain pahanhajuinen hengitys
• kissankusenhajuinen hajuvesi?
• kaikkien näiden yhdistelmä

Toisaalta, on ymmärrettävää että jos ihminen on esimerkiksi pyörätuolissa ja vaippaan on lirahtanut jotain kesken kauppareissun, ettei sitä ole pystynyt heti hoitamaan. Mutta välillä on ihan käsittämätöntä miten pahalta voi joku ihmispolo haista. On todella vaikeaa tehdä työtä, kun jonossa seisoo paskalta haiseva asiakas ja edessä on vielä monta ihmistä joiden aikana täytyisi pystyä hengittämään. Eikä ole kerta eikä ensimmäinenkään, kun kanssa-asiakkaille tulee kiire poistua kaupasta jonkun pahanhajuisen ihmisen takia. 

Ongelma voi olla myös liika hajusteiden käyttö. Olen pari kertaa ollut astmakohtauksen partaalla, kun asiakkaalla on humpsahtanut hajustetta niin että silmissä sumenee. Välillä kyseessä on teinityttö, joskus humpalle lähtevä nuori mies axeineen, arvokas rouvashenkilö tai tietyn kulttuurin edustama geelitukkainen mies. Herranjestas mikä päänsärky saattaa laueta asioidessa näiden hajustettujen ihmisten kanssa. 

Pyytäisin siis, tämän vaatimattoman vaikutuskanavani kautta, että kiinnittäkää ihmiset huomioita omaan hajuunne. Suihku ja puhtaat vaatteet ovat vahva suositukseni kauppamatkalle. Myös sunnuntaina krapulassa.

Epämääräinen

Epämääräinen tyyppi ostaa muutaman tuotteen, yleensä täysin random -asioita, kuten mehutiivistettä, Hermesetas-makeutusainetta ja valkosipulin. Tyypillä on mukanaan pullokuitti 0,25€, muutama kolikko ja pankkikortti. Loppusumman kuullessaan tyyppi alkaa paniikissa laskea riittävätkö rahat kaikkeen. Epämääräinen tyyppi haluaa, että otan kortilta 2 euroa ja 5 senttiä, maksaa käteisellä 35 senttiä ja sitten hän haluaa pullokuitin käteisenä. Pyydän käteisen ensin (järjestelmän takia) ja tyyppi menee paniikkiin, koska hänellä ei ole tasarahaa. Pahimmassa tapauksessa olen ehtinyt jo lyödä pullokuitin koneelle ja tyyppi haluaa sen joka tapauksessa erikseen käteisenä. Kokeilemme korttia, mutta kone ilmoittaa ettei siellä ole katetta 2 euroon ja 5 senttiin. Tyyppi alkaa panikoida lisää ja kädet täristen laskee kolikoita. Sitten hän päättää jättää valkosipulin pois. Kokeilemme jälleen korttia, jne jne. Menen itsekin jo hiluista sekaisin ja tyypi hermostuu, kun rahat eivät mene kuten hän haluaisi. Tyyppi haluaa että kortille pitäisi jäädä 50 senttiä rahaa ja jotain muuta älytöntä. Miksei voi etukäteen laskea, paljonko tuotteet maksaa ja paljonko on rahaa. Miksi tehdä asiat niin helvetin vaikeaksi? Ei ole kassan tehtävä laskea sun tilin katteita ja ropoja. Kerran menin niin sekaisin tällaisen tyypin urpoilusta, että lopulta tyyppi suuttui pahasti ja lähti ostamatta lopulta mitään. 

Jonnet / teinit

Tulevat kauppaan suurina äänekkäinä laumoina ja tulevat kassalle isona porukkana. Porukasta ehkä yksi tai kaksi ostaa yhden limpparin tai suklaan, mutta silti kaikki seisovat jonossa hälisten ja aiheuttaen hämminkiä. Joskus kaikki ostavat yhden tikkarin ja maksavat erikseen, jolloin välikapuloita ei edes riitä kaikille. Jonnet ovat jossain ihan omassa maailmassaan ja eivät huomaa seisoessaan selkä kassaan päin, että tulee heidän vuoronsa maksaa. Teini voi räpeltää puhelinta ja toimia kassalla nostamatta katsettaan kertaakaan. Teinillä tai jonnella on maksutapanaan joko kahden euron kolikko tai iskältä saatu 50 euron seteli (25 sentin tikkarille, for real). Kuittia hän ei halua ikinä. Joskus teini tai jonne saattaa sanoa jotain hölmöä maksutapahtuman aikana, jolloin koko lauma alkaa nauraa kovaan ääneen. Jos hetki sitten jonne on mölynnyt ja riehunut kavereiden kanssa, muuttuu käytös kassalla totaalisesti: tyyppi tuijottaa eteensä suu auki ja ei saa sanaa suustaan, kuin ihme zombi. Teinit ja jonnet ovat yleensä harmittomia, mutta super-äänekkäitä ja super-flegmaattisia. 

Hintakyttääjä

Hintakyttääjä on kaivanut kaupan alelaareista kaikki mahdollisimman epämääräiset, ilman alkuperäistä pakkausta olevat tai parittomat tuotteet. Hintakyttääjä ottaa kärrystään yksitellen tuotteen ja kysyy sen hintaa. Jos hinta miellyttää, ottaa hän tuotteen. Jos taas hinta on liian paljon, alkaa hän joko inttää osastolla olevan joku epämääräinen alelappu, tai että tuote on alelaarista sieltä ja tuolta. Kun asiaa on selvitetty puhelimella kymmenen minuuttia ja hinta on selvillä, päättää asiakas jättää tuotteen pois. Ruokatarjousten kohdalla kyttääjä ottaa tuotteen ja sanoo sen hinnan, kun lyön tuotteen katsoo haukkana tuleehan hinta oikein. Plussatarjousten kanssa on ihan painajaista, sillä hintakyttääjä ei ymmärrä että tarjoukset tulevat kuitin loppuun. Maksettuaan hintakyttääjä takistaa kuitin tarkasti kassapäädyssä ja kysyy vielä pari kertaa tuotteiden hinnat ihan vain varmistaakseen, ettei hän maksanut senttiäkään ylimääräistä. Hintakyttääjät, olette helvetin rasittavia!

Kerran kuussa kerralla 

Joillain on tapana tulla esimerkiksi maalta tai taajamasta kerran kuussa kaupunkiin isompaan kauppaan ostamaan varastot täyteen. Heidät tunnistaa ei-niin-tyylikkäästä pukeutumisesta ja siitä silmien kiihkosta, jossa toisaalta nauttii tuhlaamisesta, mutta samalla tuntee syyllisyyttä rahan käyttämisestä. Näillä tyypeillä on arvatenkin ihan jäätävästi tavaraa kärryssään ja loppusumma lähentelee nelinumeroista summaa. Nämä tyypit on ihan ok, on hauskaa kerrankin tehdä ihan överi kuitti. Paitsi jos on kauheat ruuhkat, silloin kassa on kusessa, koska kassapäätyyn ei mahdu mitään muuta kuin näiden tyyppien tavarat. On yllättävän nautinnollista myydä noin helvetisti tavaraa. 

Tuijottaja

Tuijottajan kanssa on melko kiusallista asioida. Tuijottajia on kuitenkin erilaisia. Osa jää tuijottamisesta kiinni ollessaan jonossa ja lopettaa sen kun katson heitä takaisin. Toiset taas tuijottavat avoimesti ja eivät lopeta vaikka luomme usein katsekontaktin. On erittäin kiusallista tiedostaa, että joku tuijottaa sinua, eikä lopeta sitä kuten normaalit ihmiset tekevät. Tuijottajan vuoron tullessa jää hän kohdalleni seisomaan ja tölläämään MINUA, kun kaikessa rauhassa piippaan tuotteita. Joskus katson tujottajaa useita kertoja silmiin ja hymyilen tai yritän jotenkin vaistomaisesti saada hänet lopettamaan. Tuijottaja on kuitenkin sitkeä eikä lopeta ennen kuin on pakko maksaa. Tuijottaja saa oloni erittäin vaivautuneeksi ja itsetietoiseksi. Kelaa nyt itse, jos joku tulisi sun työpaikalle vaan tuijottelemaan sua. Sick.

Työ on pitänyt taas kassatätiä kiireisenä, mutta tänään on pakko päästä avautumaan kaupan alan työehdoista tai ylipäätään työoloista ja sen sellaisista. En ole asiantuntija muuta kuin työni kautta ja käytän itseäni esimerkkinä. 

Tänään aamulla jo ennen työvuoroa nimittäin nousivat verenpaineet, kun luin Jyri Häkämiehen viimeisimmän kommentin sunnuntaityön palkanlisän poistamisesta. Hänen mukaansa sunnuntain tuplapalkkaus on vanhentunut, uskonnollisuuteen liittyvä "pyhäpäivän pyhitys", jolla ei nykyään enää ole merkitystä. Googlettamalla löydätte kyllä alkuperäisen uutisen. En ota niinkään kantaa siihen, onko pyhäpäivään uskonnollisessa mielessä tarvetta, mutta jumalauta älkää nyt palvelualojen muutenkin paskaa palkkaa enää huonontako! Häkämiehen on ihan turha tulla sanomaan omalla 360 000  euron vuosituloillaan, että sunnuntailiksan poistaminen toisi jotenkin työelämään vipinää (työnantajille halvempaa työvoimaa nääs). Sunnuntain tuplapalkka on nimittäin erittäin iso osa meikä-duunareiden palkkaa ja sen poistaminen heikentäisi työmotivaatiota, mutta myös elintasoa ja tätä myöten ostovoimaa.

Itselläni on muutenkin pinna kireällä tämän alan paskojen työehtojen kanssa, niin sitten vielä viedään palkasta suola ja sokerit päältä! Hommahan menee niin, että itse saan yli kolmen vuoden työkokemuksellani tuntipalkkaa 11,32 euroa. Ja, kun työsopimuksessa lukee 15 tuntia / viikko, voi jokainen laskea miten paskaa palkkaa saan muutenkin. Sunnuntaityön tuplakorvaus näkyy tilinauhassa heti, tai päinvastoin jos sitä ei ole!

Kaupan alalla tehdään kaksivuorotyötä, jossa työajat voi olla liikkeestä riippuen käytännössä mitä vaan klo 7-23 välillä. Tämän vuoksi et voi harrastaa mitään säännöllisesti, (esim. joka torstai klo 16) sillä olet ihan satavarmasti joka torstai just sillon iltavuorossa. Kaksivuorotyö on raskasta, sillä iltavuorojen ja aamuvuorojen epätaisaisuus on väsyttävää, eikä siis lainkaan säännöllistä. Vuoroja voi toki yrittää vaihtaa, mutta se on super-ärsyttävää ja kukaan ei ikinä halua vaihtaa mitään paskoja vuoroja pois.

Esimerkkinä annan viimeisen kahden viikon työvuorolistani (kesäkuukausi, joten enemmän tunteja):

viikko 1: ma 12-20 / ti 12.30-20.30 / ke 9-17 / to 17.15-21.15 / pe 9.15-17.15 / la vapaa / su 12-18.15

viikko 2: ma 9.45-16.45 / ti vapaa / ke 15.45-21.15 / to vapaa / pe 16.30-21.15 / la 11.15-18.15 / su vapaa

Itselleni ei esimerkiksi sovi yhtään mennä töihin illalla klo 16, sillä olen aamuvirkeä ihminen. Talvella varsinkin on todella raskasta olla iltaisin yhdeksään asti töissä. Muistan erään sunnuntain yksi joulukuu ennen joulua, kun menin töihin sunnuntai-iltana klo 16.15-21.15. Eli juuri se aika, kun on normaalisti kaikista väsyneimmillään sunnuntai-iltana. Yh!

Jos palkka ja työajat on perseestä, on ihan yhtä perseestä myös lakisääteiset tauot työaikana. Tauon pituus on naurettavat 12 minuuttia. Sinä aikana pitäisi poistua työpisteeltä taukotilaan, käydä vessassa, syödä jotain, (polttaa tupakka) ja olla takaisin työpisteellä. Ja ihan satavarmasti kun olet menossa tauolle, joku asiakas kysyy sinulta jotain jonka selvittämisessä menee puolet tauosta. Ja ihan tiedoksi, taukotila on lähes aina kaupan toisessa päässä, jolloin väkisin joudut kulkemaan myymälän poikki. Alla vielä tauot lueteltuna (Lähde: Kaupan alan TES).

alle 4 tuntia ei kahvitaukoa

4 tuntia – alle 6 tuntia 1 kahvitauko (12 min)

vähintään 6 tuntia 2 kahvitaukoa (12 min + 12 min)

yli 7 tuntia 2 kahvitaukoa (12 min + 12 min) ja yksi palkaton ruokatauko (30 min)

Jos työnantaja on vittumainen, tekee hän sulle sellaisia työvuoroja, että saat työaikana vain yhden tauon, esim. 5 tuntia 45 minuuttia. Käytännössä olet kuusia tuntia töissä yhdella 12 minuutia tauolla. Syöminen 12 minuutissa on muuten taitolaji. Siinä ei paljoa lämmitellä pakastepitsoja, vaan vedetään kaikki mitä käteen osuu mahdollisimman nopeasti naamariin, että ehtii vielä vessaankin. Ahmiminen ja istumatyö yhdistetttynä vittumaisiin asiakkaisiin on oikein ihana yhdistelmä jos tavoittelee keskivartalolihavuutta. 

Kaupan alan työntekijät ovat ehdottomasti alipalkattuja. Jokainen voi laskea, kuinka paljon saa raataa jos haluaa päästä edes 2000 euron kuukausituloihin. Ja suurin osa kun on kuitenkin osa-aikaisia työntekijöitä, kuten allekirjoittanutkin, on näihin summiin lähes mahdotonta päästä. Matalapalkkaisten ja naisvaltaisten alojen työehtoja ei saa enää huonontaa yhtään!

Olen huomannut, että kauppojen lähiesimiehiksi, eli usein asiakaspalvelupäälliköiksi, päätyy aika jännittäviä tyyppejä. Omat kolme eri esimiestäni ovat kaikki olleet vähän päälle kolmekymppisiä naisia. Johtuen siitä, että he tekevät itse omat työvuoronsa sekä kaikkien muiden työvuorot, heitä harvemmin näkyy lauantai-iltaisin tai esim. juhannusaattoina töissä. He eivät myöskään ikinä koskaan tule itse kassalle ruuhka-aikoina jeesaamaan. Omat esimieheni ovat aina viihtyneet hyvin tiukasti kassatoimiston aamuvuoroissa, jolloin he lähtevät töistä klo 14-16 välillä.  

Kun vielä opiskelin ja tein töitä iltapainotteisesti, tarkoitti tämä sitä etten nähnyt omaa esimiestäni lähes koskaan. Oikeasti puljua pyöritti kassatoimiston ja neuvonnan väki, joille kassat raportoivat kaikesta ja jotka tilittivät kassamme jne, jne. Sanotaanko, että he tiesivät kaikesta kaiken paremmin kuin toimistossaan viihtyvä aspapäällikkö. Tästä johtuen, monesti neuvonnassa ja kassatoimistossa töissä olevat suhtautuvat pelkästään kassalla oleviin alentuvasti. Kassalla olevat ovat ikään kuin heidän alapuolellaan hierarkiassa, jossa kaikilla on kuitenkin ihan sama palkka. Tämä on mielestäni aika vituttavaa. Mielummin veisin esimerkiksi saikkulappuni suoraan esimiehelleni, kuin kassatoimiston juoruakoille, joille ei sairaslomani syy kuulu paskaakaan. 

Esimiesten viestintä on myös aika heikolla tasolla. Kassapalavereita on ehkä kerran tai kaksi vuodessa, jolloin aina kerrataan samat asiat ja painotetaan samat asiat. Ikinä ei ajatella työilmapiiriä ja puhuta niistä oikeasti tärkeistä asioista. Kehityskeskusteluissakin on vuodesta toiseen sama lappu, jonka kysymykset esimies lukee paperista ja kirjoittaa hätäisesti jotain muistiin merkikisi siitä, että pakollinen keskustelu on käyty. Meillä ei myöskään ole ollut säästösyistä pikkujouluja kahteen vuoteen. 

Muutosviestintä on ihan perseellään. Asioista ei todellakaan tiedoteta ajoissa etukäteen. Henkilöstöä ei valmistella isoihin muutoksiin, ei edes pieniin. Viimeisin suuri viestintämoka omassa työpaikassani oli YT-neuvotteluista tiedottaminen tekstiviesteillä henkilökunnalle. Aamulla tuli viesti kännykkään, että talossa alkaa YT:t. Seuraavaksi tuli viesti, jossa edellinen viesti kumottiin. Viikon päästä seinälle ilmestyi lappu, jossa kerrottiin että YT: pidetäänkin. 

Yhteistoimintaneuvotteluja käytiin koko alkuvuosi, ja kun viimein tuli deadline ilmoittaa tuloksista, siirrettiin sitäkin ajankohtaa viikolla. Kaksi kertaa. Sinä päivänä, kun tulokset viimein tuli, alettiin henkilöitä ilmoittamatta kutsua kassalta kesken työpäivän esimiehen huoneeseen. Itseäni ei kutsuttu. Ilmeni lopulta, että jos sinua ei sinä päivänä kutsuttu esimiehen puheille klo 16 mennessä, saat pitää työpaikkasi. Ei mitään henkilökohtaista vahvistusta esimieheltä. 

Voitte kuvitella, miten raskasta on tehdä töitä YT-neuvottelujen ilmapiirissä ja etenkin, kun asioista ei tiedoteta kunnolla. Kellään ei ollut varmaa tietoa mistään. Huhut liikkuivat ja spekulaatioita käytiin kahvihuoneessa. Tavaratalojohtaja ei kertaakaan näyttänyt naamaansa taukotilassa eikä aspapäällikkö tiennyt mitään, ja vaikka tiesi, ei saanut kertoa. Ihan todella perseestä ja todella rankkaa aikaa, vaikka kunnollisella tiedottamisella oltaisiin voitu välttyä henkilökunnan suurelta ahdistumiselta. 

Olen työskennellyt nyt lähes neljä vuotta tämän ketjun palveluksessa. Voin kertoa, että näin ison organisaation viestintä on niin persellään kuin voi olla. Ylin taho tekee hienoja strategiakampanjoita someen, mutta käytännön ruohonjuuritasolla viestintä ei toimi. Alaa opiskelleena, tiedän nyt käytännössä, miten ei tule toimia jos päädyn joskus esimieheksi. 

Onko teillä kokemuksia huonosta esimiesviestinnästä?

Kassalla saa olla aika tarkkana tiettyjen tavaroiden ja asioiden kanssa. Ihmisten nokkeluus testata kaikenlaisia pöllimiskeinoja on loputon. Alla muutamia "vakio"-juttuja, joita tulee vastaan päivittäin.

• laitetaan Iltalehti ja Iltasanomat yhteen, niin että se näyttää yhdeltä lehdeltä ja kassa ottaa vain toisesta hinnan
• Iltalehden tms. lehden väliin piilotetaan joku ohuempi lehti, kuten Ilona tai tv-lehti, ristikkolehti, postikortti ym. 
• ostetaan sanko ja laitetaan siihen erikseen myytävä kansi valmiiksi kiinni, jolloin kassa luulee että kansi kuuluu sankoon
• laitetaan lasikuituvarteen kiinni se kuivain-osa, jotta kassa ottaa hinnan vain toisesta (kyseessä siis lattiakuivain tai siivousmoppi)
• piilotetaan kenkien kärkiin meikkejä, usein esim. kumisaappaat pidetään pystyasennossa kassalla, joten kärjissä "helppo" piilotella kamaa
• lastataan pikkupussiin tikkareita ja sanotaan niitä olevan esim. 20 ja oletetaan, ettei kassa laske niitä
• punnitaan hedelmä tai vihannes jonkun halvemman tuotteen kilohinnalla (klassikko) 
• otetaan paistopisteeltä esim. kappalehintaisia croisantteja viisi ja otetaan lappu vain yhdestä croisantista, olettaen että kassa antaa mennä 5 kpl yhden hinnalla
• otetaan alennustuotteesta punainen lappu ja siirretään se normaalihintaiseen tuotteeseen, meidän tuotteista on esimerkiksi löytyny toisen kauppaketjun punaisia alennuslappuja
• "unohdetaan" kärryyn jotain pientä
• pakataan tavarat lastenrattaisiin tai toisen kaupan muovipussiin ja laitetaan vain osa tuotteista hihnalle (onneksi vartijat kyttää näitä)
• pöllitään kassalta leimasin ja leimataan sillä itse kaikkia kuponkietuja ja kenkäpasseja ym. 

Takuuvarma keino saada kassa pahalle päälle heti alkuunsa, on singahtaa kassalle heti, kun sinnepäin edes kävelee joku työntekijä. Menin tänään aamulla duuniin, ja ennen kuin olin edes lippaan saanut kassaan laskettua, oli kassalla jo heti yksi mamma kyselemässä alennusten perään. Meillä ei ollut edes ruuhkaa, takanani oli auki oleva vapaa kassa, mutta ei. Sanoin rouvalle, että tässä menee hetki ennen kuin kassan saa auki (pitää laittaa lipas, avata kassakone, valot ja virta päälle, arvat, tupakkakone päälle, jne muuta yleistä pikku hommaa). Rouva jäi kuitenkin itsepintaisesti viereen tuijottamaan käsi ojennettuna, jotta ottaisin tuotteesta hinnan. Eipä siinä auttanut, kuin nopeasti avata kassa ja selvittää rouvalle hinta, samalla kun muut asiakkaat rynnivät jonoksi kun kerran uusi kassa avautui. Että mua otti päähän, kun ei saa edes rauhassa laittaa työpistettä kuntoon ennen kuin joku on vaatimassa jotain. Olin ekat kaksi tuntia todella pahalla päällä. Tai no oikeastaan koko päivän.

Toinen ahdistava tilanne tällä viikolla sattui pahimpaan ruuhka-aikaan, kun eräs ulkomaalainen asiakas maksoi 95 euron ostoksensa KOLIKOILLA. Olin juuri saanut asiakkaan ostamat neljä kenkäparia isoon kassiin, kun arvaamatta hän nostaa ison säkin killinkejä kassatasolle. Siinä kiireessä ei ehtinyt ajatella muuta kuin että nopeasti tilanne ohi, joten aloin laskemaan epätoivoisena kolikoita. Tunsin, miten koko jono tuijotti minua ja tilannetta. Tuli tuska, hiki ja alkoi pikkasen ahdistamaan kun koko joukko ihmisiä tuijotti miten värisevin käsin kokosin senttejä. Sekosin laskuissa, mutta jollain ihmeen keinolla sain summan kasaan. Kassalla työskentely on kyllä oivallinen keino alkaa saamaan paniikkikohtauksia, jos siihen on yhtään taipumusta. Ihan jäätävä paineensietokyky pitää välillä olla, kun monta asiaa pitää hoitaa kiireessä ja mahdollisimman nopeasti. Jäätyminen on pahinta mitä voi tapahtua. Tuo tilanne oli mulla kyllä pahin vähään aikaan, olisin halunnut vaan pois koko tilanteesta kun alkoi ahdistaa niin paljon. 

Meille on myös otettu kiireavuksi muutamia vuokratyöntekijöitä kassalle, etenkin tulevaa Juhannusta ajatellen. Voi heitä raukkoja, kun he ovat paineessa. Meidän kauppa ei todellakaan ole helpoimmasta päästä aloittaa kassatyöntekijän uraansa. Ihan helvetisti eri alennuksia, todella vaativia asiakkaita, aina ruuhkaa ja muutenkin ihan hirveä hässäkkä päällä suurimman osan ajasta. Olen itsekin ollut vuokratyöntekijä kassalla, joten tiedän miten se on aluksi jännittävää. Sen lisäksi, että pitää hoitaa omaa kassaa ja asiakkaita, täytyy nyt myös auttaa vuokralaisia ja korjata heidän kuittejaan ja jälkiään ynnä muuta hauskaa. Ensi viikosta tulee ihan jäätävä jo Juhannuksen takia, nyt sitten vielä muut stressitekijät päälle. Hard rock hallelujah!

Meillä on jälleen kahvitarjouksessa. Tänään aamuvuoro oli täynnä viivasuisia mummoja "halvan" kahvin perässä. Pientä häslinkiä oli taas kassajonossa. 

Asiakas A (mummeli) osti kahvit ja lisäksi muita artikkeleita. Joukossa yksi limpparipullo. (Limpparit ovat meillä myös tarjouksessa 4 pulloa viidellä eurolla.) Rouvalla oli siis hihnalla vain yksi pullo. Asiakas A maksoi.

Asiakas B (vanha mummo ja lapsenlapsi). Ruokaostokset, joukossa berliininmunkki, jota ei oltu punnittu. Mainitsen tästä ja mummeli menee paniikkiin ja alkaa syyttää lastenlasta. Mummo maksaa muut ostokset ja käskee lapsen mennä punnitsemaan.

Asiakas C (vanha herra). Ostaa kolme pakettia kahvia. Kaikki ok, plussa tunnistettu, tasaraha.

Asiakas D (asiakas C:n vaimo) ostoksinaan myös kolme pakettia kahvia. Kaivelee laukkuaan, jonka aikana asiakas A palaa kuitin kanssa ja valittaa, että hänellä oli NELJÄ pulloa limpparia ja rahastin vain yhden. Asiakas A kaivaa pullot vedettävästä mummokärrystään ja alan korjata kuittia.

Mummeli D on löytänyt plussakorttinsa ja alkaa häslätä miehelleen asiakas C:lle, että tämä laittaa plussakortin hänelle valmiiksi. Pyydän asiakas C:tä ja D:tä odottamaan, sillä asiakas A:n kuitin korjaus on nyt kesken.

Tällä välin asiakas B:n lapsenlapsi palaa punnitsemasta berliinimunkkiaan ja hänen mummonsa alkaa huudella kassapäädystä, että mitä se maksaa ja että mene siihen väliin vaan (ennen rouva D:tä) ja häslää kaikkea turhaa. 

Yritän korjata kuittia, asiakas C yrittää tunkea plussakorttiaan koneeseen, joka ei tietenkään ota sitä, asiakas D latelee C:lle ohjeita ja asiakas B:n lapsenlapsi yrittää nostaa munkkiaan tiskille eteeni. 

JUMALAUTA! HERMOT!

Saan onneksi limpparimummon kuitin näppärästi korjattua, sillä hän maksoi käteisellä. Ehdin rahastaa berliinimunkin ennen kuin vanha herra tunkee korttinsa väliin ja mummeli D:kin vihdoin rauhoittuu kun hänen vuoronsa tulee.

Mutta ei saatana, että ihmisillä on hirveä hätä ostoksiensa kanssa. Ja mitä helvettiä, miksei limpparimummo voinut SANOA että hänellä on kärryssään kolme pulloa ja yksi vain hihnalla, pitäiskö tässä jumalauta vielä selvännäkijäksikin ruveta! Siis en ymmärrä muutenkaan tota mummojen kahvitarjoushysteriaa. 

Tää päivä oli täynnä tällästä paniikkia, hysteriaa ja sählinkiä. Ihmiset oli ihan jumalattoman äkäisiä ja mä ihan jumalattoman väsynyt. Nyt tekis mieli juoda yks hermoja rauhoittava kylmä, sillä huomenna on vasta iltavuoro. 

Juhannusviikko oli kuin olikin painjaismainen. Sen lisäksi, että meillä oli kahvitarjousruuhkat (+juhannus), oli suuri osa työntekijöistämme lomalla ja heitä oli korvaamassa iso joukko vuokratyöntekijöitä. Olin töissä kahtena iltana peräkkäin kassalla meidän ainoa "oma" työntekijä noin kuuden vuokratyöntekijän kanssa.

Nyt pieni avautuminen vuokratyöntekijöistä. Mikään tästä ei ole heidän vikansa, sillä he ovat tulleet kuin ekaa päivää töihin, joten kaikki on heille uutta. Ja on hyvä, että kysytään jos on epäselvää. Ei siinä mitään. Mutta, kun vieressä oleva tyyppi kysyy: "Jos asiakas maksaa kortilla, painanko silloin Kortti-nappia?" voi hetken miettiä sellaista perusasiaa kuin perehdytys. Keskiviikkoiltana minun molemmilla puolillani istui henkilö ensimmäistä kertaa kassavuorossa tässä ketjussa, ilmeisesti toisessa ketjussa olivat olleet. Voitte kuvitella miten, pientä stressihikeä alkoi pukata, kun yrität hoitaa omia vittumaisia asiakkaita ja samalla vieressä olevat kysyvät tauotta jotain perusasiaa, ja heidän kuittejaan täytyy korjailla. Ja päivän päättyessä he eivät tienneet esim. että tupakkakoneet täytyy laittaa kiinni ja portit sulkea. Kassan tilityksestä puhumattakaan. 

Torstai-iltana olin taas yksin vuokrakassojen kanssa. Vieressä oleva tyttö oli vielä ottamassa asiakkaita ja kauempana meistä oli poika ilmeisesti pulmatilanteessa asiakkaan kanssa. Olin saanut oman kassani suljettua, joten käskin tytön vahtia rahojani ja menin auttamaan poikaa. Pojan asiakkaana oli perhe, jolla oli täysi kärryllinen ruokaa. Ilmeisesti jo maksetulle kuitille, oli mennyt yksi lava limpparia liikaa ja poika ei osannut korjata kuittia. Ei siinä, aloin korjata kuittia ja pyysin miestä nostamaan limpparilavan, jotta saisin sen poistettua kuitilta. Mutta, mies ei ollutkaan yhteistyökykyinen ja sanoi ylimielisesti, ettei aio nostaa kärryssä alimmaisena olevaa limpparilavaa, sillä tämä oli meidän virheemme. 

Tässä vaiheessa, mulla repes hihat ihan totaalisesti ja annoin palaa. Ensinnäkin kello oli jo vartin yli yhdeksän, voisiko herra suurperhe tulla kauppaan vaikka hieman aiemmin. Toiseksi, me ei olla mitään palvelijoita täällä, että jos herra haluaa joskus päästä kotiin, niin nostaa nyt sen lavan sieltä kärrystä. Kolmanneksi, todella naurettavaa yrittää nöyryyttää meitä kassoja, kun meidänkin työaikamme on jo loppunut. (En ehkä ihan noilla sanoilla, mutta idea oli sama). 

Mies ja hänen vaimonsa olivat ihan pöyristyneitä käytöksestäni ja mies sanoi argumenttinaan "hänellä odottaa tuolla seitsemän lasta" ja lässynlää. Lupasivat laittaa kauppiaalle palautetta ja kaikkea muuta. En tiedä, mulla meni hermo koko hommaan ja olin kieltämättä aika törkeä. Lopulta vuokratyöntekijä-poika nosti limpparit kiltisti ja saatiin homma pois alta. 

Seuraavana yönä kävin ihan ylikierroksilla sekä vuokratyöntekijöistä että tuosta koko tilanteesta ylipäätään. Päädyin soittamaan esimiehelleni ja selitin tilanteen, joka onneksi ymmärsi että vikaa oli myös tässä miehessä. Hain myös sairaslomaa ja sainkin sitä "stressireaktio" nimikkeellä. Nyt olen juhannuksen tasaillut verenpainettani ja huomenna menen taas töihin. 

Tarinani nyt esimerkkinä siitä, että asiakkaana ei voi tietää mitä kassan toisella puolella tapahtuu. Varsinkin nyt kesällä on paljon kesätyöntekijöitä, joiden kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttään. Yhteistyökykyä toivoisin siis myös asiakkailta. 

Mun duunipaikalla on tällä hetkellä aika semi-raskasta olla töissä. Yleinen ilmapiiri on vitutus ja aika monen jaksaminen on äärirajoilla. Onnea vaan niille, jotka saavat juuri nyt olla lomalla. Talossamme tapahtuu isoja fyysisia muutoksia, jotka aiheuttavat kaikenlaista ylimääräistä jokapäiväiseen työhön. En voi valitettavasti avata asiaa suuremmin, mutta esimerkiksi jotain kertokoon se, että noin 50 henkilön yhteisissä taukotiloissa on käytössä vain kaksi wc:tä; naisten ja miesten. Näitä tiloja käyttää oman henksun lisäksi kaikki talon ulkopuoliset työmiehet ja ketjun ylimääräinen henkilökunta. Odotan kauhulla sitä päivää, kun nämä vessat jumahtavat. 

Tänään kaikki meni ihan alusta asti ihan vituiksi, kun saavuin töihin. Meillä on ollut erilaisia ylimääräisiä alennuskampanjoita, esimerkiksi tietyllä lapulla merkityt tuotteet ovat lisäalennuksessa. Tämä kampanja on ollut noin kuukauden käynnissä. Olin juuri saapunut duuniin ja olin työvaatteet päällä menossa leimaamaan itseäni sisään, kun kolme asiakasta peräkkäin kysyy, että saako lapuilla merkityistä tuotteista lisäalennusta. Vanhaan tapaan sanoin, että kyllä saa. No kaksi minuuttia myöhemmin kassatoimistossa minulle selviää, että kampanja on loppunut just tänään ja mitään lisäalennuksia ei enää heru. Voitte kuvitella, millainen paskamyrsky nousi kassalla, kun nämä asiakkaat eivät saaneetkaan "myyjän lupaamaa" lisäalennusta. Olivat paskiaiset vielä mun nimenkin kattoneet, että pystyivät varmasti valuttaa syyt oikeille niskoille. 

No, sitten mun kassalle tulee mummeli tyttärensä(?) kanssa. Mummelin ostoksissa on mansikkarasia. Mansikkarasiassa ei ole kantta eikä pussia, Mummeli pyytää mua laittamaan mansikat pikkupussiin (vaikka hänen tyttärensä seisoo pussitelineen vieressä). Laitan mansikat pussiin ja laitan ne hihnan sivuun, etteivät muserru. Mummeli sanoo: "Olisihan sen pussin voinut sulkeakin!". En kommentoi mitään. Kun mummeli maksaa, jupisevat mummeli ja tytär miten huonoa palvelua, kun ei ole edes opetettu laittamaan pussia kiinni, ihan kuin en olisi paikalla ja oikein kerjäten että pahoittelen tai sanon jotain. En sano mitään ylimääräistä. Kun tyttö ja mummeli kävelevät pois, tokaisee tytär vielä marttyyrina: "On täältä ennen ihan hyvää palvelua saanut!".  Siis voi jumalautasaatana, miten mua ärsyttää tuollaiset helvetin hiekkapillumummot! Jos olisin laittanut pussin kiinni, olisi se ollut liian tiukalla tai liian monta solmua tai jotain muuta ihan vitun naurettavaa ongelmaa olisi siitäkin saanut revittyä.

No, seuraavalla asiakkaalla oli myös hiekkaa jossain reiässä, kun oliiviöljy oli väärällä hinnalla kuitissa. Soitan osastolle, jossa selvitetään asiaa. Samalla, kun olen puhelimessa ja asiaa yritetään katsoa, alkaa nainen selittää oikein kovaan ääneen missä tuote on ollut ja mikä lappu oli ollut ja mitä vielä. Siis vittu samaan aikaan kun yritän kuulla jotain, mitä siellä puhelimessa sanotaan. Onko jumalauta niin vaikeeta pitää turpaa kiinni silloin kun yritän puhelimessa selvitää sitä oikeaa hintaa?! Mun geneettinen kehitys ei ole vielä niin pitkällä että voisin samaan aikaan kuunnella mitä puhelimessa selostetaan ja mitä puhelimen ulkopuolella meuhkataan. Onko vittu ihan pakko hölistä, kun yritän esimerkiksi kuulla ean-koodia, jossa jokainen numero on aika saatanan tärkeä että tuote menee oikein kuitille. 

Mä saan joku päivä vielä jonku slaagin, ihan oikeesti. 

Jotta blogini ei olisi pelkkää nillitystä siitä miten perseestä kaikki on, ajattelin vähän avata sitä mitä hyvää olen tässä työssä oppinut. Niitä taitoja ja valmiuksia on hyvä muistuttaa itsellenikin, jotta osaan runoilla työhakemuksiin kaikenlaista jännää. 

Kassalla työskennellessä olen saanut aimoannoksen sitä niin kovin usein kuulutettua asiakaspalvelukokemusta. Ei ole varmaan tilannetta (no okei, joku joukkoampuminen vielä on kokematta) kassalla, jota en ole vielä todistanut. Neljä vuotta kaupan kassalla on kyllä karaissut pahimman arkuuden pois, eikä mua enää jännitä jos joku menee pieleen, koska kaikki mahdollinen on mennyt pieleen useammin kuin kerran. Osaan asiakaspalveluäänen -ja hymyn ja tekoreippauden. Olen sanavalmiimpi mummeleiden ja keski-ikäisten miesten letkautuksille. Hyvänä päivänä mä oon ihan oikeasti hyvä asiakaspalvelija ja saatan jopa nauttia siitä. Parhaimpia hetkiäni asiakaspalvelutyössä on ollut, esim. kun olen auttanut vanhaa mummelia löytämään oikean kulmakynän sävyn. Mamma oli niin iloinen saamastaan palvelusta, joka ei oikeasti edes kuulunut mun toimenkuvaan, mutta oli mun mielestä oikein mukavaa.

Kassalla istuessa oma liikkumatila ja alue, jota havainnoida on aika rajallinen. Työtehtävä ei vaadi järisyttävää keskittymistä, joten ihmisten tuijottelu ja havainnointi vie osan työpäivästä. Musta onkin tullut aika guru havainnoimaan tilanteita ja ihmisiä. Hienosti sanottuna, mulla on kehittynyt ihmistenlukutaito ja tilanteenlukutaito sekä tilannetaju. Mä osaan melko varmuudella sanoa, milloin kyseessä on hankala tyyppi. Mä osaan lukea ihmisestä, milloin se pyytää pikkupussia ja milloin se maksaa käteisellä. Osaan arvoida ihmisen ostoksista, mille puolelle kassapäätyä mun kannattaa sen ostokset laittaa. Mä tiedän millon nousee äläkkä, jos en tee asiaa X, tai millon jengi ihmettelee mitäkin kuittia lukiessaan. Osaan ennakoida, millon kaikki menee mahdollisesti vituralleen, jos asiakas tai minä toimin tietyllä tavalla. Kaikenlaisia pieniä juttuja,  joista on hyötyä ehkä muualla tai sitten ei. Joskus viihdytän itseäni mm. arvuuttelemalla, minkä setelin asiakas kukkarostaan kaivaa. 

Rahastaessa ja numeroita pyöritellessä on kehittynyt hyvä päässälaskutaito sekä numerotarkkuus. Myös mainostenlukutaito sekä järkevä kauppakäyttäytyminen on aika hanakasti takaraivossa. Myös ongelmanratkaisutaito on tavallaan kehittynyt, kun yrittää keksiä ihmisten valittamiseen jotain järkevää vastattavaa heitä auttaessa. Ymmärrän, että mainoksessa on kyseessä kilohinta eikä kappalehinta. Tiedän, milloin kaupassa on maailmanlopun meininki. Älyän pakata tavarani nopeasti. Tiedän miten olla mahdollisimman vittumainen asiakas. 

Tietenkin taitoina voin mainita kassajärjestelmän käytön ja sen erilaisten nappuloiden ja vempainten toiminnat. Lisäksi ikärajavalvonta, turvallisuuskysymykset ja mahdolliset työturvallisuusriskit on tiedossa. Tiedän numerofaktaa hävikeistä ja myymälävarkaista. Ja kyllähän tässäkin työssä omia etuja täytyy valvoa, joten TES ja työlainsäädäntö ovat tiedossa. 

Kaikenkaikkiaan kassalla työskentely on opettavaa, kasvattaa pitkää pinnaa ja paskansietokykyä. Jokaisen ihmisen tulisi olla kaksi viikkoa kassalla töissä, jotta oppisi käyttäytymään ja olemaan ihmisiksi. Kassatyö parhaimmillaan on sosiaalista ja hauskaa, riippuen asiakkaista ja työkavereista. Ilman hyvää porukkaa työ on aika yksinäistä ja karua yksinpuhumista. Suosittelen joskus ajatuksella miettimään, että millainen tyyppi siellä tiskin takana istuu ja kokeilla katsoa vaikka silmiin. Saatat yllättyä.